Nimeni on Maja. Minut luovutettiin laittomasti Unkariin lähes vuosi sitten. Siitä lähtien minua on pidetty täällä epäinhimillisessä pitkäaikaisessa eristysvankeudessa. Eilen, 4. kesäkuuta 2025, oli määrä tehdä päätös hakemuksestani siirtyä kotiarestiin. Tätä päätöstä lykättiin. Edelliset kotiarestiin siirtämistä koskevat hakemukseni on hylätty. En ole enää valmis kestämään tätä sietämätöntä tilannetta ja odottamaan päätöksiä oikeuslaitokselta, joka on järjestelmällisesti loukannut oikeuksiani viime kuukausien aikana. Siksi aloitan nälkälakon tänään 5. kesäkuuta 2025. Vaadin, että minut siirretään takaisin Saksaan, että voin palata perheeni luokse ja että voin osallistua Unkarissa käytävään oikeudenkäyntiin kotoa käsin.

En kestä enää Unkarin vankilaoloja. Sellini oli ympärivuorokautisessa videovalvonnassa yli kolmen kuukauden ajan. Yli seitsemän kuukauden ajan jouduin pitämään käsirautoja sellini ulkopuolella koko ajan, ja joskus jopa sellissäni, olinpa sitten ostoksilla, soittamassa Skype-puheluita tai vierailujen yhteydessä. Vartijat tarkastavat sellini silmämääräisesti joka tunti, jopa yöllä, ja he sytyttävät aina valot. Joudun kestämään intiimitarkastuksia, joiden aikana minun on riisuuduttava kokonaan. Vierailut tapahtuivat erillisissä huoneissa, joissa minut erotettiin perheenjäsenistä, asianajajista ja virallisista edustajista väliseinällä. Vartijat jättävät jälkeensä täydellisen sotkun sellien tarkastusten yhteydessä. Rakennuksen olosuhteet estävät minua näkemästä riittävästi päivänvaloa. Pikkuruinen piha on tehty betonista, ja se on peitetty ritilällä. Suihkuveden lämpötilaa ei voi säätää. Sellini on jatkuvasti lutikoiden ja torakoiden saastuttama. Tasapainoista ja tuoretta ruokaa ei ole riittävästi tarjolla.

Olen myös pitkäaikaisessa eristysvankeudessa. Yhteydenpito muihin vankeihin ei ollut mahdollista lähes kuuteen kuukauteen. Edelleen näen tai kuulen muita ihmisiä alle tunnin päivässä. Tällä pysyvällä ihmiskontaktin epäämisellä pyritään tahallisesti aiheuttamaan henkistä ja fyysistä vahinkoa. Siksi Euroopan neuvoston vankiloita koskevissa eurooppalaisissa säännöissä määrätään, että „[erillään pidettäville vangeille] on tarjottava mielekästä kanssakäymistä ihmisten kanssa vähintään kaksi tuntia päivässä“ Tämän vuoksi „pitkäaikainen eristyssellissä pitäminen“, eli vangin eristäminen vähintään 22 tunniksi päivässä yli 15 päivän ajan, katsotaan epäinhimilliseksi kohteluksi tai kidutukseksi Yhdistyneiden Kansakuntien Nelson Mandela -sääntöjen mukaan. Täällä Unkarissa minut haudataan elävältä vankiselliin, ja tämä tutkintavankeus voi kestää Unkarissa jopa kolme vuotta.

Näistä syistä minua ei olisi koskaan saanut luovuttaa Unkariin. Berliinin hovioikeus ja Sachsenin osavaltion rikospoliisin Linx-erikoisyksikkö suunnittelivat ja toteuttivat luovutuksen ohittaen tietoisesti asianajajani ja liittovaltion perustuslakituomioistuimen. Liittovaltion perustuslakituomioistuin päätti 28. kesäkuuta 2024, muutama tunti nopeutetun luovuttamiseni jälkeen, että minua ei toistaiseksi voida luovuttaa. Helmikuun 6. päivänä 2025 se päätti, että luovuttamiseni oli lainvastainen. Sen jälkeen ketään vastuullisista ei ole asetettu vastuuseen. Asiaa ei ole toistaiseksi hyvitetty minulle mitenkään.

Nälkälakollani haluan myös kiinnittää huomiota siihen, ettei Unkariin pitäisi luovuttaa enää ketään. Nürnbergiläinen Zaid, jota uhkaa erittäin akuutisti luovutus Unkariin, on tällä hetkellä erityisen huomion tarpeessa. Julistan solidaarisuuteni kaikille antifasisteille, joita vainotaan Budapestin oikeudenkäynnissä.